AMRITSAR

Vihdoin perillä! En voi sanoa nauttivani lentämisestä, mutta täytyy moottoriurheilu-ihmisenä myöntää että harvoin pääsee 1000km/h 60ºC pakkasessa ja 200km/h tuulessa!

N. sata astetta lämpimämpi Amritsar tuntuu hieman lämpimältä ainakin ensialkuun, mutta kai siihen tottuu. Jos kulki lentokone kovaa, niin hiljaa eivät aja kyllä paikalliset kulkuneuvotkaan. Onneksi äänimerkki toimii, ja pääsemme hotelliin.

 Matkaan lähti siis Kouvolasta itseni lisäksi Essi, sekä kouluttajamme Päivi. Jyväskylästä ja Keuruulta liittyi mukaan Carita, ja Tony.
Lento Suomesta kesti n. 7 tuntia, ja parin tunnin odottelun jälkeen jatkoimme Delhistä amritsariin  lyhyellä 45min. lennolla.

Lauantaina tapasimme rouva Balquishin Jeet Travel´s:n toimistolla, ja sovimme aikataulut sekä vaihdoimme rahaa. Sen jälkeen kävimme tutustumassa pingalwaran päärakennukseen. Olimme onnekkaita saadessamme tavata Pingalwaran Presidentin Tri.Inderjit Kaurin. Koska Pingalwaran keskuksia on Intiassa kuusi, sekä Englannissa, USA:ssa ja Kanadassa, rouva Presidenttiä näkee harvoin.

 Eilen ja tänään on lisäksi tutustuttu kaupungin nähtävyyksiin, sekä tietysti toisiimme. Päälimmäisenä nähtävyyksistä jäi mieleen sotilaiden vahdinvaihto Pakistanin ja Intian rajalla, sekä tietysti kultainen temppeli joka on Amritsarin kuuluisin nähtävyys ja Sikhien tärkein pyhiinvaelluskohde.

 Saimme myös maistaa pienen palan julkkisten elämää, kun ihmiset kerääntyivät ottamaan meistä kuvia kanssaan.

Kaikki ei tietenkään ole pelkkää loistoa ja kimallusta, vaan liikkuessamme näimme myös Intian toisen puolen, tai ainakin pintaraapaisun siitä. On sydäntäsärkevää nähdä lapsia kerjäämässä, ja olla kuin ei huomaisi heitä.