ISO- H, JA ISO- D

ISO-H

Dalai Laman kesäpalatsin istuin 

Suuntasimme siis perjantai-aamuna nokan kohti Dharamsalaa. Kaupunki sijaitsee n. 200 km:n päässä pohjoisessa. Matka-aika on n. 4 tuntia ilman pysähdystä. Noin puolet matkasta on uudehkoa moottoritietä, joten alkumatka meni nopeasti jätettyämme Amritsarin ruuhkat.
Ruokatauon jälkeen jatkoimme yhä mutkaisemmalle loppuosuudelle, jossa oli jo oikeaa serpentiinitietäkin. Välillä katselin mieluummin auton toiselle puolelle, kun tien reuna ei enää näkynyt sivuikkunasta.

g

 Täällä kadut ovat usein niin kapeita, että autot eivät mahdu ohittamaan, joten yksisuuntaisuus toimii oikeasti, toisin kuin esim. Amritsarissa. Katunäkymä tuo ainakin itselleni heti mieleen Tiibetin, vaikka ollaankin aika kaukana sieltä. Hotelliltamme pääsee suoraan ostoskadulle, ja myyjiä on koko kadun mitalla. Dharamsala on selvästi enemmän turistikohde kuin Amritsar, ja myyjät ovat huomattavasti aktiivisempia, ja pyytävät kaupoille aina ohikulkiessa.

Monenlaiset ansat odottavat varomatonta kulkijaa! ;0)

Ensin kävimme opastetulla kiertokäynnillä Dalai Laman kesäpalatsilla, joka toimii instituuttina, jossa valmistetaan perinteisiä käsitöitä.Alunperin palatsi oli tarkoitettu hänen omaan käyttöönsä, mutta Dalai Lama kieltäytyi vastaanottamasta palatsia, ja sinne perustettiin hänen pyynnöstään nykyinen käsityöläisten yhteisö.

Pakotuksessa käytetään vaimentimena sinettivahaa.

Kesäpalatsin Buddha-veistos

Kävimme vielä oppaan kanssa katsomassa "Ikuista tulta" Jonka väitetään palaneen yli 500 vuotta. Tulta valvovan munkin vastuu kasvaa vuosi vuodelta, eikä ainakaan kenenkään kerrottu nukahtaneen vuorollaan.

Näkymä hotellin parvekkeelta.

Nähtävyyksien jälkeen alkoi olla aikamoinen nälkä ja palasimme hotelliin. Syötyämme kiertelimme hieman ostoksilla ennen huoneeseen vetäytymistä. Itse kotiuduin hieman aiemmin koska paikallinen ruoka ei pitänyt elimistöstäni. ;0)  Kaikki kuitenkin kunnossa muuten, mutta vettä ei tullut suihkuun eikä wc:een. Jossakin vaiheessa vedet palasivat, ja suihku sekä wc toimivat taas.

Hyvin nukutun yön jälkeen (Jälleen ilman suihkua, tai WC:tä.)Valmistauduimme päivän vaellukseen. Lähdimme kohti Naddia, josta vaellusreitti alkoi. Reitti kulkee parhaimmillaan n. 2km:n korkeudessa. Tony oli varustautunut gps:n kanssa ja sai reitin tiedot talteen.

Himalajan poluilla ei koskaan tiedä kuka, tai mikä tulee vastaan.

Joidenkin autojen bassot hieman latistivat tunnelmaa. (Kuvan auto ei liity tapaukseen.)

Juomataukoja oli pidettävä tiheään.

Muutaman tunnin lenkin jälkeen shoppailua, ja sitten syömään paikalliseen ravintolaan. Patikoinnin jälkeen maistui ruoka, vaikkakin veden puute hotellilla latisti tunnelmaa aluksi. Ruoka ja juoma oli hyvää, ja tunnelma mukava, niinpä oli mukava kömpiä hotellin sänkyyn, tietäen ettei ainakaan ole vesivuotoja tiedossa.

Välillä Intiassa saa odotella annoksia.

Vain rohkeimmat saavat nähdä Himalajan niinkuin se kuuluu nähdä!!! ;0)

 

Sitten paluu kotiin. Siltä se todella tuntui kun vastassa oli tuttu henkilökunta, ja 84%:n varmuus siitä että kaikki on kunnossa hotellilla.



                                                                Liikenne top-6

6

5

4

3

2

And the winner is... Mr Singh.

Tänään jatkui taas tuttu arki Manawalassa. Olimme aamupäivän kuurojen koulussa, mm. ATK- luokassa, Englannin tunnilla,sekä erityisryhmän Punjabin tunnilla. Pääsimmekin toteuttamaan itseämme, kun opettaja kysyi haluammeko opettaa, ja jäimme lasten kanssa opiskelemaan viittomia ja piirtelemään kuvia esineistä, sekä Suomalaisista asioista.

Iltapäivällä tutustuimme paikalliseen yksityissairaalaan, joka on kaupungin parhainta tasoa, ja jossa tehdään jopa sydänleikkauksia. Sairaala olisi voinut olla Suomesta, ja vain harvalla on varaa hoitoon. Olisin halunnut nähdä sairaalan jossa köyhemmätkin ihmiset pystyvät käymään, mutta oli kyllä mukava nähdä myös parempi puoli hoidosta. Pystyisimme ehkä sopimaan toisestakin sairaalakäynnistä, mutta katsotaan sopiiko aikatauluun.
Lisäksi tutustuimme myös uusiin opiskelijoihin Suomesta. He aloittavat tällä viikolla samassa työpaikassa. Asumme eri hotelleissa, ja useimmiten kuljemme eri kyydillä, mutta näemme ainakin vilaukselta töissä. Taisin sanoa ensimmäiselle opiskelijalle "Hello!" vahingossa. En sentään Sat sri akal. Kiva kuulla Suomea myös muiden suusta kuin meidän porukan!:)

Huomenna vuorossa 2 pv. vanhustenosastolla ja taas uudet kujeet.

Ps. Tänään Tony(?) totesi että nyt voi sanoa että lähdemme ensiviikolla!! On asioita joita en jää kaipaamaan, mutta paljon enemmän asioita joita jään!!! Mutta se sitten ensiviikolla.