Saatuamme todistukset Hra. Bawalta hän kehoitti meitä muistamaan Pingalwaran, ja kertomaan siitä muille. Uskon muistavani paikan niin kauan kuin elän tai kykenen muistamaan asioita. Aion myös suositella paikkaa kaikille ketkä avat kiinnostuneita vähän erilaisesta työharjoittelusta, tai matkasta.
Kävimme hyvästelemässä asukkaita, ja henkilökuntaa vielä tänään ja Essi sekä Carita veivät valokuvia muistoksi eri osastoille.
Omat tunteeni ovat kaksijakoiset. Toisaalta matka on ollut pitkä, ja kaipaan läheisiäni, mutta oli myös haikeaa ajaa viimeistä kertaa ulos portista.
Hra. Bawa kysyi vielä onko meillä mitään negatiivista kerrottavaa. Jos vertaan omaan kulttuuriimme, niin lasten ja vähempiosaisten kohtelu on huonompaa. Myös sukupuolien välinen tasa-arvo on kaukana Pohjoiseurooppalaisesta. Tämä näkyy myös työharjoittelupaikassamme. Mutta jos asukkaiden oloja vertaa katuolosuhteisiin, on ero vielä suurempi. Kuten sanottu, me emme voi muuttaa maailmaa, ja olemme täällä vain tarkkailijan asemassa. Tärkeintä on se että asukkailla on ruokaa, katto pään päällä, sekä jokapäivä ihmisiä huolehtimassa heistä. Kaikki tämä on yhden sitkeän miehen unelma.
https://www.facebook.com/pingalwara3/
http://pingalwara.org/
 |
| Ainakin rakennusjätteiden osalta logistiikasta on jätetty turhat byrokratian koukerot pois. |
Sitten onkin aika heittää hetkeksi opiskeluhuolet pois, ja lähteä lomalle Delhiin. Aikataulu on kyllä tiukahko, ja matkustelemista riittää vielä. Siitä lisää vielä myöhemmin. Neljä sähkökatkoa puoleen tuntiin. Lienee aika lopetella...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti