SYNTTÄRIT INTIASSA!

Eilen tutustuimme työssäoppimispaikkaamme Manawalaan, jonka lisäksi tutustuimme luomu- farmiin joka tuottaa mm. maitoa, sokeriruokoa, sekä viljaa. Tuotteet menevät Manawalaan, ja tila ei myy mitään tuotteita. Kaikki mahdollinen kierrätetään, esim. lannoitukseen käytetään veden ja urean sekoitusta. tila on maailmankuulu, ja siellä käy vierailijoita lähes päivittäin.

Syntymäpäivä sujui siis leppoisissa merkeissä tutustuen paikkoihin ja kauniiseen maaseutuun. Illalla parturi, ja kakkukahvit.

Tänään sitten ensimmäinen kokonainen päivä itse Manawalassa. Alkuselvittelyjen jälkeen meille jaettiin paikat, ja Menimme Tonyn kanssa miesten osastolle. Os2:lla miehet ovat n. 20 hengen huoneissa. Huoneet ovat aika hämäriä, mutta lämpötila on sopiva helteestä huolimatta, ja yhden potilaan mukaan talvellakaan ei ole kylmä. Kokonaisuudessaan Manawala on todella viihtyisä ja ilmava paikka. Ulkoalueet ovat todella siistit, ja osastojen keskellä on  avoin kohta josta pääsee valoa, ja ilma on raitis.
Jo alkuun oli tiedossa ettei kukaan välttämättä opasta työhön, tai kerro mitä tehdä, mutta alku oli kyllä aika tahmea. Meidät ohjattiin ainoan Englantia puhuvan potilaan luo, ja vietimme hänen seurassaan pitkän tovin. Toki hänellä oli mielenkiintoisia asoita, ja aika kului ja saihan ainakin yksi potilas aikaa. Yritin selittää hoitajalle että olemme auttamassa, ja että hän sanoisi mitä voisin tehdä, ja että haluan auttaa. Sain vastaukseksi että :"Ei sinun tarvitse."
No, kulttuuriin kuuluu että me olemme vieraita ja että meitä ei patistella ja sillä hyvä. Potilaat olivat aika rauhallisia, ja monet lepäilivät suurimman osan päivää. Osastolla on rauhallinen tahti, ja hyväksi koettu järjestelmä, ja lisäksi sää varmasti hidastaa päivärytmiä. Hoitajat halusivat muutaman kuvan kanssaan, ja jo sekin aiheutti pientä levottomuutta. Mutta eiköhän me huomenna keksitä jotakin virikettä..
Työaika on sikäli hankala että jäämme juuri pois ruuanjaosta, jolloin voisi konkreettisesti auttaa ja tutustua potilaisiin luontevasti. Lääkkeidenjako ei ole aivan yhtä järjestelmällinen kuin Suomessa, mutta kaikki tuntuvat saavan lääkkeensä ajallaan. Toimenpiteisiin emme siis ole vielä päässeet, mutta pääsemme varmasti aikanaan. Kyselin potilaskansioita, ja niitä kyllä käytetään, mutta emme pääse niihin käsiksi. Ja todennäköisesti ne on kirjoitettu Punjabiksi...
Ps. Jee! Eka päivä kun oli paita kuiva!