VIIKOT VIERIVÄT

Taas yksi viikko takana, ja enää kaksi työpäivää jäljellä. Itselläni on viime viikko ollut kyllä raskas. Ehkä syynä on kuumuus, tai sitten vain matkan pituus alkaa tuntua. En ole ollut perheeni luota vielä näin kauaa pois joten se varmasti vaikuttaa. Myös rauhallinen työtahti rassaa joskus.
Reissuun on kyllä riittänyt myös paljon ohjelmaa ja on menty vauhdilla, joten vapaa viikonloppu on ainakin minulle tervetullut.

Välillä aika matelee.

Special school

Vanhusten osasto

Alkuviikon vietimme erityiskoulun tiloissa, sekä vanhusten oasastolla. Loppuviikko vierähti Artificial limb centerissä, jossa pääsimme konkreettisesti valmistamaan ortoosien kiinnitysremmejä, ja tutustumaan prosessin eri vaiheisiin. Oli mielenkiintoista nähdä kuinka kaikki tehdään itse alusta alkaen. Perjantai meni fysioterapiassa, jossa suurin osa potilaista hoidatti niveliään vahahoidossa, jossa kuumalla parafiinilla siveltiin jäykistynyttä niveltä. Myös ojennusta sekä koukistusta harjoitettiin monilla potilailla, ja toimenpide näytti aika kivuliaalta. Useat potilaat näyttivät kylläkin nauttivan vahahoidosta, ja jopa odottavan sitä. Omaan ihooni vaha oli hieman liian kuumaa, mutta potilaat lienee tottuneet siihen.
Eilen kävimme vielä Pingalwaran pääkonttorilla, ja tapasimme Hra. Bawan. Toimitimme hänelle arviointilomakkeet ja paperit, ja saamme loppuarvioinnin näillä näkymin tiistaina.
Ensi viikolla sitten siis pari päivää töissä, ja sitten kohti Delhiä, ja uusia haasteita. 

Liima levitettiin paljain sormin.

Valmiita ortoosin kiristysremmejä.

Pingalwara

Salaman valaisema katto

Eilen myrskysi illalla ja tuuli oli välillä todella kova. Pahimmilta tuhoilta kuitenkin vältyttiin. Salamointia oli kiva katsella, ja ilmeisesti tuulesta johtuen ukkosen jyrinää ei välillä edes kuulunut, vaikka rintama oli aivan päällä.

 Ennen matkaa varauduin ötököihin ja rottiin, mutta näin ensimmäisen rotan vasta tällä viikolla. Kadulla on eräässä kohdassa paljon koloja, joissa Essi näki jo aiemmin rottia, mutta minä vasta siis nyt. Tänä aamuna sitten rotta päätti liittyä aamiais-seurueeseemme, ja kävi tarkistamassa ravintolan keittiön. Ystävällisenä Intialaisena se ei tietenkään palannut lattiaa pitkin, vaan tuli tervehtimään meitä, ja juoksi seurueemme sohvan selkänojaa pitkin  takaisin Intian trooppiseen aamuilmaan.

Viereisen pääkadun ylityksiä on vielä parillinen määrä, joten kaikki kunnossa.